Pirtua, pirtua! (1988-89)
Sovitus ja ohjaus: Pekka Saaristo
Musiikki ja musiikin sovitus: Petri Laaksonen ja Karambo-orkesteri
Lavastus: Risto Kivimaa / Hannu Lindholm ja työryhmä
Puvut: työryhmä
Tanssit: Sinikka Väntsi
Kieltolaki astui voimaan kesäkuun 1. päivänä 1919. Viinarännien sulkemisesta alkoi lähihistoriassamme jakso, joka hakee vertaistaan. Laki kumottiin virallisesti 5.4.1932.
Kieltolain aikana pirtu maistui Suomen kansalle. Juomaa sai kaikkina vuorokauden aikoina ja melkein mistä tahansa. Puolen litran kanisteri oli “lahna” ja pienempi 1/4 litrainen oli “varpunen”. Kun tahtoi hummata kunnolla, ravintolasta sai oikeaa ainetta tilaamalla “hopeateetä” tai “kovaa teetä”, jossa oli puolet 96 -prosenttista pirtua.
Kieltolain aika synnytti lukemattoman määrän legendoja salakuljettajista ja pirtukuninkaista, jotka vaivojaan säästämättä ja virkavaltaa kunnioittamatta sammuttivat katajaisen kansan loputonta janoa.
Pekka Saaristo muokkasi Parkkisen näytelmästä Pirtua, pirtua! paimiolaisen, murretta ja paikannimistöä myöten. Samalla hän tiivisti tekstiä jonkin verran. Hän ei halunnut esityksestä opetusnäytelmää, vaan kevensi sitä 30-luvun musiikkikappaleilla, jotka oli tuorestanut Petri Laaksonen Valfred A. Miinalaisena, Karambo-orkesterin kapellimestarina.
Näyttelijät saivat uutta haastetta joutuessaan tekemään realististen hahmojen sijaan tyyppejä.
Pirtua, Pirtua! -näytelmän näki ensimmäisenä kesänä lähes 5000 katsojaa ja toisenakin kesänä parituhatta.