Aikaisemmat näytelmät

Pitkäporttalaise’ (2004)

Käsikirjoitus: Jalmari Finne
Sovitus: Tommi Auvinen
Murresovitus: Pekka Saaristo
Musiikki: Sari Kaasinen
Ohjaus: Pekka Saaristo
Kapellimestari: Outi Ollila
Äänisuunnittelu: Jussi S. Väntänen
Lavastuksen suunnittelu: Pekka Saaristo
Puvustaja: Marjo Kallio
Koreografia: Anne-Maija Mulari
Maskeerauksen opetus: Minna Pilvinen
Musiikin sovitus: Outi Ollila
Kuoron ohjaus: Vesa Heimonen

Paimion Kesäteatteri jatkoi vuonna 2004 hyväksi havaittua kansallisten perusteosten paikallistamista. Tukkijoen, Nummisuutarien ja Jääkärin morsiamen jälkeen oli vuorossa Jalmari Finnen kestosuosikki PITKÄJÄRVELÄISET! Paimiolaisia perinteitä kunnioittaen näytelmä sai nimekseen Pitkäporttalaise`.

Paimion Pitkäportaan kylän asujaimiston ei kuitenkaan tarvinnut pelätä häpäisyä, sillä tapahtumat pidettiin tiukasti 1700-luvun lopulla. Milloin istuttiin jalkapuussa, nostatettiin lempeä, tapeltiin ja rakastuttiin unohtamatta soittoa ja laulua. Turha hienostelu ei kuulunut aikakauden elämään. Jos äkäinen eukko ei talttunut, neuvoi vallesmanni antamaan selkään. Läpikäytävän Henna, ihmissuhdekonsulentti, tarjosi koetelluksi keinoksi eukon uittamista järvessä!

Näistä lähtökohdista syntyi rehevää, hykerryttävää kansankomediaa, jota Sari ”Värttinä” Kaasisen suomalaiseen kansanmusiikkiin pohjaavat laulut ryydittivät.

Pitkäporttalaise` keräsi katsomoon kaikkiaan noin 5 000 katsojaa. Säät olivat koko näytöskauden epävakaisia, mutta sateista huolimatta teatterin ystävät jaksoivat tulla katsomaan paimiolaista teatterin tekemistä.

Kritiikissä korostettiin mm. ohjaaja Pekka Saariston panosta: ”Paimion kesäteatteri ei ole sellainen harrastajateatteri, jonka merkittävyys olisi pelkästään sanomisen substanssiin sidottu. Teatterin tavaramerkki – tekemisen laadukkuus – koostuu monien osatekijöiden korkeasta tasosta. Ehkä tulevaisuudessa ymmärretään vielä nykyistäkin paremmin Pekka Saariston käsien työn jälki paimiolaisessa kulttuurityössä. Lopputulokset ovat poikkeuksetta olleet nautinnollisia, vaikka työprosessi ei olisikaan kaikkia aina miellyttänyt. Jos Pitkäporttalaise’ jää eräänlaiseksi lopputyöksi, ei se ohjausten suhteen jätä jälkeensä mitään epäselvyyttä: Paimion kesäteatteri on valtakunnallisestikin eräs merkittävimmistä harrastajateattereista. Millään muulla seikalla kuin pitkäjänteisellä henkilöohjauksella ei voi selittää sitä, että vuosi vuoden jälkeen harrastajista saadaan esiin niin paljon osaamista.” (TS 4.7.2004)

”Ku nyt sattus näi passeli paikka, nii saanks mää tehrä pari kysymyst” Juha (Marko Pekkarinen) kysyy isoisältään Vallesmanni Sevonilta (Markku Kotamäki).	”Ja huomasin määki, et Mikko, ku ain oli nii kovi hiljane, rupes juttelemaa ku minä tulin likel. Tais se sillo mun anssaseni jäärä” sanoo Liisa (Pirkko Kolehmainen) miehelleen Mikolle (Jouko Olander).
”Jaa, mää vai? Kuka mää ole? Ekte tunne munt?” uhoaa Matti Modig (edessä, Heikki Saarinen) Heikkilän Martille (Ville Kotamäki).	”Isäntä ottaa nyt piäne vahvistukse siit” sanoo Susanna (vas, Hanna Suomi) pojalleen Juhalle (Marko Pekkarinen). Läpikäytävän Henna (Anne-Maija Mulari) kannustaa vieressä.
”Painakaa vähän tost, saakte alas?” Sikalan isäntä (oik, Timo Roos) testaa Matti Modigin (Heikki Saarinen) voimia.	Anna (Marjut Ruusumo) ja Susanna (Hanna Suomi) selvittelevät asioitaan koivuhalkojen avulla.
”Nouse, nouse lempi” noituu Läpikäytävän Henna (Anne-Maija Mulari). Taustalla tanssii Katri (Hanna Pekkala).