Paksun Kertun balladi (2007)
Käsikirjoitus: Sirkka Lukka
Musiikki: Petri Laaksonen
Ohjaus ja sovitus: Pekka Saaristo
Puvustus: Marjo Kallio
Laulujen sanat: Pekka Saaristo & Sirkka Lukka
Äänentoisto: Sound Group
Musiikin soitto ja äänitys: Jani Laaksonen
Koreografia: Anne-Maija Mulari
Lavastuksen suunnittelu: Pekka Saaristo
Maskeerauksen suunnittelu: Satu Kaappola
Kuoron ohjaus: Vesa Heimonen
Näytelmä vei Paimion Kesäteatterin 1600-luvulle, vuosisadalle, jota emme aikaisemmin olleet kuvanneet. Ja kerrankin teksti vilisi mielenkiintoisia ja reheviä naisrooleja! Itsenäinen ja itsepäinen Gertrud Kustaantytär kertoi elämäntarinansa jalkapuussa istuen. Samalla valottui myös naisten ja lasten asema tuon ajan yhteiskunnassa. Monet seikat hämmentävät ja huvittavat meitä, tasa-arvoon ja hyvinvointiin tottuneita nykyihmisiä. Vanhemmat sopivat nuorten naimakaupat, lapsia piestiin ja jopa myytiin, nainen oli synnytyskone, jonka asema oli täysin alisteinen miehelle jne. Esityksen nähtyään kiihkeinkin tasa-arvon kannattaja saattoi myöntää, että neljässäsadassa vuodessa on sentään jotain kehitystä tapahtunut.
Muusikko Petri Laaksonen sävelsi näytelmän kansanomaiset ja riipaisevat laulut. Laulut sanoittivat Pekka Saaristo ja Sirkka Lukka.
Näytelmä voitti Kertunmäen Kesäteatterin järjestämän kirjoituskilpailun vuonna 2006. Melliläisen Sirkka Lukan persoonallinen kertojanlaatu ja ronski naisnäkökulma saivat ohjaaja Pekka Saariston innostumaan yhteistyöstä Paimion Kesäteatterissa.
Kertun rooleissa nähtiin Hanna Suomi, Vilja Silmunen ja Sari Niskanen.
Ensi-ilta oli 29.6.2007 ja esityksiä oli omaisten näytös mukaan lukien yhteensä 20. Paksun Kertun Balladi keräsi huikeat 5 326 katsojaa, joka on Paimion Kesäteatterin historiassa toiseksi suurin yleisömäärä. Eniten yleisöä nykykatsomolla on kerännyt Jääkärin morsian vuonna 2003.
Lainauksia Turun Sanomien arvostelusta:
Toivottavasti Lukan teksti jatkaa elämäänsä vastedeskin, sillä Kertun tarina on kertomisen arvoinen. Ei vähiten siksi, että elämäkertanäytelmän päähenkilönä on poikkeuksellisesti tavallinen nainen… Etenkin loppupuolella Hanna Suomi kääntää taidokkaasti tunnelmaa koomisen roisista ja kovaäänisestä herkkään ja hiljaiseen ja taas takaisin. Suomi on ilmetty Kerttu. (TS 3.7.2007)
